ei yksinäinen unta saa, vaan ajatukset seuraa toisiaan

edellisyö meni kattoa katsellessa, viime yökin aikalailla pyöriessä, uni ei vaan tullut. kaikenmaailman asiat pyörivät mielessä. miten elämä on välillä niin epäreilua? miks alamäet tuntuu välillä niin raskailta? miks mä oon taas tässä samassa tilanteessa? musta tuntuu että en vaan jaksa, mä en jaksa yrittää ajaa mun ajatuksia pois kurjasta. tekis vaan mieli itkeä ja itkeä. muutaman kuukauden skippaaminenkin kuulostais tosi hyvältä. mä haluisin vaan jonnekkin kauas, jonnekkin missä kukaan ei tuntis mua. missä ois paljon ihmisiä ja tekemistä. jonnekkin missä ei tarttis ajatella mitään, vois vaan olla. toisaalta mä haluun vaan olla rauhassa. mä en vaan jaksa.