sinkkuelämää

"ehkä menneisyys on ankkuri, joka pidättelee meitä. 

ehkä on päästettävä irti entisestä minästään, jos haluaa kehittyä uudeksi itsekseen"

näin fiksun pätkän kopioin sinkkuelämästä. jotenkin tunnistin itseni tosta, tai ainakin ajattelen nyt samalla tavalla. mun pitäis päästä irti tästä "istun yksin kotona" -jutusta ja siitä ajatuksesta että "en viitsi lähteä minnekkään enkä soittaa kenellekkään kun ei ne musta kuitenkaan tykkää". täytyis vaan rohkeesti soittaa tai vaikka jutella facebookissa kaikille, ehkä sieltä jokunen kaverikin vois mulle yksinäiselle dataajalle löytyä! 

nyt yritän yrittää tosissani! en haluu enää istua yksin kotona, haluun olla kavereiden kanssa siellä missä on kaikki muutkin! koska hei, ei yksinäinen unta saa! ♫